Köynnösruusu ja Stella de Oro

Lidlistä näyttää löytyvän kaikkea mahdollista kun vain pitää silmät auki ja mielen avoimena.

Ruusuja en voi vastustaa ja tämä köynnösruusu paketti näytti niin houkuttelevalta, että päätin kokeilla miten tämä lajike näillä leveysasteilla menestyy.  Neljä euroa menee turhempaankin, joten jos sillä saa ruusujen loistoa edes yhdeksi kesäksi, olen tyytyväinen.

Istutin tämän köynnösruusun vartetun marja-aronian juurelle, johon en ole aiemmin keksinyt mitään muuta kuin yksivuotisia kesäkukkia.  Viime vuonna auringonkukat valtasivat paikan, mutta ne kasvoivat liian korkeaksi ja kukinnot ylsivät puun oksille. Toivottavasti tämä ruusu menestyy ja kaunistaisi nyt leikatun marja-aronia puun runsaalla ruusupilvellä.  Puun vieressä kasvavat syvän punaiset isokukkaiset Europeana- ja Erotika -ruusut sekä kolme valkoista ruusua, joiden nimi on nyt hukassa.  Näin keväisin paikan kuitenkin valtaavat Angelique tulppaanit, joiden lehtiä kuvassakin näkyy jo.

Lidlistä tuli mukaan myös päivänlilja Stella de Oron (Star of Gold) juurakoita neljä kappaletta.  Päivänliljoja en ole aiemmin istuttanutkaan, mutta paketissa oikealla alhaalla oleva kuva innosti kokeilemaan.

Istutin myös nämä päivänliljojen pikkujuurakot tämän saman pikkupuun alle.

Mielessäni näen kuinka päivänliljojen tuuheat keltaisena kukkivat mättäät peittävät puun tyvenen ja vaaleanpunainen ruusuköynnös on peittänyt pienen puun oksat kukkaloistoonsa.  Saa nähdä mitä on sitten todellisuus kuukauden, parin päästä!

Paviljongin "työmaa" ja ruokakaupasta tarttunutta

Kävinpä Terrassa ja sieltä mukaan tarttui muutama kärhökin.  Meidän pihasta ei vielä yhtään kärhöä löydy, joten nämä ovat ihan uusia tuttavuuksia minulle.  Tietenkin näissä yritin hakea mahdollisimman suurikukkaisia lajikkeita, jotka ovat tietenkin kaikkein hankalimpia saada pysymään elossa (näin ainakin olen netistä lukemani perusteella antanut itselleni ymmärtää).  Aina kannattaa kuitenkin yrittää....

Ajattelin nämä istuttaa paviljongin nurkkiin rautakehikkoa pitkin kiipeämään.

Tässä siis esittäytyvät:  Piilu, Ville de Lyon, Nelly Moser, Miss Bateman ja Star of India.  Pitäisi saada näillekin paikka mahdollisimman nopeasti valmiiksi, koska ovat alkaneet jo toisiinsa kietoutumaan ja siitähän ei hyvää seuraa.  

Paviljongin alta on nurmikko jo viime kesänä otettu pois, mutta nyt täytyisi vielä kaivaa maatakin jonkin verran pois ja laittaa tilalle mursketta.  Tässä olen pähkäillyt huvimajan lattiamateriaalia, joka on vieläkin mietinnässä.  Toisaalta olisi kiva laittaa puulattia mutta toisaalta taas kivetys olisi helpompi.  Eiköhän se ratkaisu tule jossain vaiheessa kun saa nyt ensin pohjat valmiiksi.  Onneksi on jo kaivinkonekin paikalla!

Pieniä alkuja siellä täällä

Viikonloppuna viimeinkin pääsin pihalle sunnuntaina iltapäivällä kun sade loppui.  Perjantai ilta ja lauantai menivät ihan muussa puuhassa ja olin ajatellut, että sunnuntaina menen ulos heti aamusella ja saan olla ulkona koko päivän.  No eiköhän ilmojen haltijat ollut sitä mieltä, että nyt kasveille vettä ja veden tulo loppui vasta myöhään iltapäivällä.

Puutarhasta kuitenkin löytyi paljon ilahduttavia pieniä alkuja, joiden kasvamista tässä sitten odotellaan.

Jättipoimunlehti näyttää ainakin selvinneen talvesta hyvinkin.  Näihin ihastuin viime kesänä ikiajoiksi, kasvattavat sen verran näyttävän lehtipehkon ettei rikkakasvitkaan saa alla valoa.  Ainoa mistä en pidä on poimunlehden kukinto, mutta senhän saa aina leikattua pois...

Japanin akileijakin puskee maasta terhakkana.  Nämä istutin viime kesänä omenapuun alle kuunlinjojen muodostaman ympyrän keskelle.  Kaikki taimet näyttävät lähtevän hyvin kasvamaan.

Työkaverilta sain viime kesänä kaunokaisia ja istutin ne pionion eteen reunuskasviksi.  Ihana kasvi, vaikka ei vielä kovin kauan ole kasvukautta ollut, niin kasvi kukkii jo :-)

Alppiruusu on kärsinyt suojaamatta jättämisestä aika lailla.  Ruskeaa siellä ja ruskeaa täällä, harmittaa tosi paljon!!!  Nyt täytyy vain muistaa antaa ressukalle haaleaa vettä päivittäin, jos taivas ei huolehdi kastelusta, jotta tämä kasvi selviäisi.  Saa nähdä jaksaako tämä kukkia kun on näin kaltoin kohdeltu!

Nurmikko sai kyytiä ja yritän saada mustaherukkapensaiden ympärille peittokurjenpolvimaton.  Haaveena on, että maanpeitekasvit peittävät maan ja välissä kulkee betonikivistä (liuskekivinen olisi ihanampi, mutta paljon kalliimpi, joten unohdan..) tehty polku, jotta pääsee marjoja poimimaan.  Ajatuksissani olen haaveillut, että polkua reunustaisi vaikka päivänliljat jonossa.  En vain taida uskaltaa kaivaa näillä seuduilla enempää, koska näiden lähellä kasvaa kaksi pilvikirsikkaa ja niiden juuret ovat jokapaikassa.

Ja täällä on ihana näky, pionien alkuja!!!

Nyt se alkaa!

Nimittäin puutarhassa puuhaaminen!  Ihanaa!!! :-)

Puolet pihasta on jo haravoitu ja sille "puhtaalle" puolelle on tuuli ystävällisesti puhaltanut uusia haravoitavia lehtiä roppakaupalla. Kolme jätesäkillistä kaikenlaista lehti-, nurmikko-, rikkaruoho- ja kuivaneiden perennojen varsiroskaa odottaa puutarhajäteasemalle viemistä.

Viime vuonna istutin kolme valkoista ruusua kahden Karl Rosenfield pionin taakse.  Nyt kun viikonloppuna siivosin istutusaluetta siltä kohdin, pionien pienet punaiset alut pilkistävät mullasta lupaavasti, mutta ruusut näyttivät ihan paleltuneilta.  Leikkasin ruusuja ja varret olivat ihan kuivia ja kuolleita.  Harmillista, mutta olen niin rakastunut alla oleviin kanadalaisiin Morden Blush ruusuihin, että istutan niitä kuolleiden tilalle.  Nämä ovat niin kauniita!

Kuva: Pineconesroses.blogspot.com

Angelique tulppaaneja on jo ruusupenkissä tulossa kymmenittäin.  Tässäpä viime vuodelta kuva täysin avautuneesta tulppaanista.  Pyydän anteeksi kuvan laatua, tyttäreni kyllä kielsi minua laittamasta tätä blogiin, mutta kun ei nyt ollut tähän hätään parempaakaan kuvaa.  Mun kännykällä ei vain saanut parempaa kuvaa......  Lupaan ottaa paremman, kun tulppaanit kukkivat :-)

Vettä sataa, lumi sulaa

Clas Ohlsonin mainoksessa on lupaava teksti!  Ehkä tuo ulkona ropiseva vesisade sitä nyt sitten lupaakin, kevättä.

Lumen sulaessa pihalta paljastuu taas aika monta kohtaa, jossa olisi kohennettavaa tai muutettavaa, tai joka muuten vaan on jäänyt edelliskesältä kesken.  Tai josta ei tullutkaan sellainen kuin oli ajatellut.

Kevään alkamista ennustaa myös lukuisat mm. Multasormen ja Viherpeukaloiden mainoslehtiset.  Syksyllä päätin, että tänä keväänä en istuta enää mitään lisää puutarhaamme, mutta heti kun selailee kuvastoja läpi, niin suunnitelmat alkavat muotoutua uuteen uskoon :-)  Varsinkin kaikenlaiset kärhöt, pionit ja ruusut saavat veren kiertämään aivoissa ja mielen keksimään uusille tulokkaille sopivia paikkoja.

Ja tietenkin sellaiset maanpeitekasvit, joiden luvataan tukahduttavan kaikenlaiset rikkaruohot, ovat aina tervetulleita meidän pihaan!

Kuva: Clasohlson.com

Tällaisen puutarhapaviljongin ostimme viime kesänä ja sille on tontin perälle marjapensaiden ja omenapuun katveeseen ajateltu paikkakin valmiiksi.  Nurmikko on paviljongin alta pois kuorittu, mutta siihen se sitten viime kesältä jäikin.  Tätä pitkin kiipeämään olisi ihana laittaa kärhöjä, köynnösruusua ja viinirypälettä!  Nämä siis ainakin pitäisi heti keväällä istuttaa, kun saa paviljongin perustan valmiiksi.  Eli kaivamista taas tiedossa....

Ruusuista puheenollen, tässä muistoja viime kesältä eli tässä Europeana ruusut kukkimassa.  Nämä ovat todella kauniita ja suurikukkaisia ruusuja.  Toivottavasti ovat tämänkin talven pysyneet hengissä, jotta saa ensi kesänä jälleen ihailla kukintaa. 

Nämä ruusut ovat olleet nyt samalla paikalla muutaman vuoden, mutta ei niistä ole kasvanut mitenkään kovin runsasta pensasta.  Olen joka kevät kyllä leikannut ruusuja, paleltuneet oksat pois ja jättänyt noin 20 senttiset varret. Olisikohan niitä pitänyt leikata jotenkin erilailla?  Vai johtuukohan se huonosta lannoituksesta, sitä kun muistaa tehdä vain silloin tällöin ja keväällä ei ollenkaan.  Lannoitus tulee aina mieleen vasta kesäkuun puolivälissä ja silloin se taitaa olla auttamattomasti liian myöhäistä.  

Multasormen kuvastossa oli kyllä taas upean näköisiä ruusuja.  Niistä tarvittaisiin ainakin maanpeiteruusua pikkusyreenin alle....  Taas sitä kohta käydään taimikaupoissa joka toinen päivä ja sitten ihmetellään, että mihinkähän nuo kaikki taas istuttaisikaan :-)  Mutta sitä odotellessa on ihana tutkia kuvastoja ja pyöritellä mielessä suunnitelmia!

Sisällä kukkii!

Ainoat sisäkasvit, jotka meillä menestyy, ovat Paavalinkukat eli Saintpauliat.  Ne eivät tunnu välittävän säännöllisestä kastelusta, vaan pärjäävät kun niille muistaa antaa vettä silloin tällöin.  Multa kuivahtaa välillä aika korpuksikin.  Meillä kasvit muistetaan yleensä kastella, kun lehdet alkavat lerpattaa surullisesti alaspäin vettä kerjäten.

Voisi silti kuvitella, että hoito ei ihan huonoa ole, kun ruukusta pilkottaa oheinen näkymä :-)

Tästä se kevät alkaa - huhtikuu

Kuva: WeHeartIt.com

Kovin ovat talvisia vielä näkymät täällä kotipuutarhassa vaikka on jo huhtikuu.  Ylläolevanlaisesta kukkarunsaudesta voi vain haaveilla...

Alppiruusu ressukka on vielä hieman nuukahtanut, umpijäässä.  Näistä en vielä muutama vuosi sitten tykännyt yhtään, mutta kyllä ne vaan ovat kauniita kukkiessaan.  Täytyipä sitten ostaa yksi omaakin puutarhaa koristamaan.  Viime vuonna siinä oli jo muutama kukkakin, toivottavasti kukkisi tänäkin vuonna komeasti.  

Timanttituijat ovat suosikkejani, kauniin muotoisia ja aina ihanan syvän vihreitä.  Näyttääpä vielä olevan lappunenkin kiinni yhdessä tuijassa :-)  Nämä kun tästä kasvavat hieman isommaksi, niin alppiruusulle muodostuu mukavan varjoinen paikka tuijien kainaloon.  

Rungollinen syreeni näyttää näin talvella kieltämättä hieman risulta, kuten poikani asian ilmaisi.  Syreenikään ei alunperin kuulunut alkuperäiseen pihasuunnitelmaan, mutta kukapa voisi alkukesällä vastustaa syreenin kauniita kukkia ja huumaavaa tuoksua! Pitäisikin selvittää, että tarvitseeko tätä leikata näin keväällä jotta siitä saisi kauniimman muotoisen. Näyttää lehdettömänä aika väkkärältä!

Jouluistutus siivottiin ulos ikkunalaudalle.  Puuastia on jo monet istutukset nähnyt, mutta aina vain se on yhtä ihana - lieneekö tekstilläkin asiassa oma osuutensa.  

Keltaista, keltaista

Pääsiäinen ilman keltaisia tulppaaneja on kuin kevät ilman aurinkoa, yhtä tylsä ja harmaa.  Niinpä hain perjantaina illalla ABC:n myymälästä keltaisia tulppaaneja pääsiäismunien hankintareissulla.  Siellä oli tosi hyvät valikoimat keltaisia kukkia joka lähtöön.  

Aiemmin olin just saanut Sarin puutarhat -blogista tietää, että tulppaaneja täytyisi "juottaa" ennen maljakkoon laittamista ja että joidenkin tulppaanien mukana tulee ihan ohjekin asiasta.  Ostamani tulppaanit olivat Huiskulan tulppaaneita ja niinhän sieltä löytyi ohjekin, kun vain malttoi lukea :-)  

Olivat kyllä ihanan keltaisia tummassa paketissa!

Ja samat keittiön pöydällä, toisenlaisella taustalla...

Maljakkoon upotettuna ikkunalaudalla...

Melkein kiinni olevat kaihtimet eivät päästäneet auringonvaloa sisälle juuri ollenkaan.  Tunnelma muuttui valoisammaksi kun kaihtimet nosti ylös.

Ulkoterassilla on jo pihakeinu koottuna, joten auringosta nauttiminen on enää itsestä kiinni!  

Kyllä tuo aurinko luntakin sulattaa nyt oikein vauhdilla kun päivisin on lämpötila jopa plussan puolella.  Tässä alkaa odottaa niiden 130 keltaisen tulppaanisipulin kohtaloa, jotka istutin maan ollessa jo hieman kohmeessa tuija-aidan edustalle pihatien varteen.  

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!  

Silmäyksiä puutarhan puolelle

Eipä ole tullut koko talvena käytyä pihalla niin, että olisi katsonut mitä kasveille kuuluu.  Eilen kiersin puutarhaa ympäri (siis tarvoin lumihangessa) ja yritin muistaa missä kohti oli perennoja, etten olisi tallannut niiden päältä.  Hyvin on lumihanki peittänyt kasvien ja nurmikon rajakohdat niin, ettei rajaa erota.

Lapset olivat siellä kyllä kävelleet ja pikkumäestä meille päin pulkalla laskeneetkin, joten viime kesänä istutetusta syreeniaidasta ei taida kovin paljoa olla jäljellä.  Onneksi pensaat olivat vain 30 cm:n korkuisia ja toivon, että niissä vielä keväällä näkyisi elonmerkkejä.  Voisikohan ne leikata keväällä kaikki taas lyhyeksi, jotta tuuheutuisivat heti "pienestä" pitäen?  Syreeniaita olisi niin ihana!

Tuhoja ei paljoa vielä näkynyt, ainoastaan yksi varrellinen punaviinimarjapensas oli katkennut. Tosin se oli jo aika toispuoleinen viime kesänä ja pysyi kovalla tuulella juuri ja juuri yhtenä kappaleena. Nyt se sitten menee vaihtoon ja tilalle tulee ihan normaali punaviinimarjapensas, joka toivottavasti tuottaisi enemmän niitä marjojakin.

Sisääntulossa olevat Walkerin hernepuut pysyivät tänä vuonna hyvinä, kun emme kipanneet lunta juurelle niin, että oksat olisivat jäätyneet kiinni lumeen.  Pari vuotta sitten puut halkesivat pahasti, kun oksat olivat jäätyneet lumeen kiinni ja lumen sulaessa oksat painuivat lumi-jääseoksen kanssa alaspäin halkaisten runkoa ylhäältä.  Näitä olen yrittänyt leikkauksilla saada nätin sateenvarjon muotoon, mutta tässä tulos :-)

Tässä rungollinen siilikuusi (vai oliko se pesäkuusi, nimet hieman hakusassa ja kasvimuisti ruosteessa talven jälkeen) ja kääpiövuorimänty yhdessä timanttituijien kanssa.  Tuo siilikuusi on ristitty Tikun ja Takun puuksi, kun se näyttää kesällä ihan samalta kuin piirretyissä.  Korkeuttahan tällä pikkupuulla on vähän yli metrin verran.  Kääpiövuorimänty oli jotain erikoista lajia, jolla on hopeaan vivahtavan vihreät ja tosi pörröiset isot neulaset.  Talvella siitä on suurin osa painunut lumen alla piiloon, joten kesällä se on paljon pyöreämpi kuin tässä kuvassa.

Valkokartiokuusten välissä olevat koivuangervot näyttävät kyllä näin talvisin aikamoiselta risukasalta. Onneksi ne ovat kuitenkin kesällä tosi muhkeat pensaat ja kukkiessaan upeat.

Lunta on kyllä vielä niin paljon, että tässä vaiheessa voi vain haaveilla kesästä ja etsiä ideoita muiden puutarhablogeista!

Te-te narsissit

Kaupat on pullollaan te-te narsisseja ja yleensä aseteltuna vielä houkuttelevasti sisäänkäynnin yhteyteen, jolloin melkein itsestään hyppivät ostoskärryyn pelkällä ajatuksen voimalla.  Näinhän minullekin kävi viikonloppuna auringon paistaessa ulkona keväisesti ja pääsiäisen lähestyessä. Nappasin kärryyn neljä ruukkua, oliskohan niissä ollut jokaisessa kuusi sipulia.

Pari päivää narsissit olivat majoittuneina läpinäkyvässä pussissa valoisalla kuistilla.  Sunnuntaina sitten innostuin istuttamaan narsissit nätimpään astiaan ja laittamaan ulos sisäänkäynnin viereen valkoisten kynttilälyhtyjen seuraan.

Keskiyöllä sitten nukkumaan mennessä yhtäkkiä muistin, että niitä narsisseja piti totutella ulkoilmaan vähitellen, aluksi muutama tunti kerrallaan.  Ulkona oli kuusi astetta pakkasta ja ensimmäinen ulkoilutus oli kestänyt kymmenen tuntia!  Reunimmaiset narsissit näyttivät hieman nuupahtaneilta, joten äkkiä koko komeus sisälle kuistille ja toivomaan parasta.

Suurin osa niistä ulkokehällä olevista narsisseista on edelleen nuokkuvaa mallia...  Taas täytyi kantapään kautta tämäkin asia muistutella mieliin.  Enpä siis ihan vielä laita narsisseja ikkunalaatikoihin!

Taas yksi puutarhailuun hurahtanut ilmoittautuu

Ulkona pakkanen paukkuu kymmenessä asteessa ja aurinko paistaa.  Vihreää on vain jääkaapissa,  

salaattina.  Kauan kaivatut auringonsäteet saa puutarhasta innostuneen ajatukset jo kevääseen, 

vaikka piha on lunta täynnä.  

Mitenkäs tässä näin kävi ?

Monena vuonna olen ajatellut kirjoittaa ajatuksiani puutarhainnostuksesta ja kasveista, mutta enpä ole vain saanut aikaiseksi ja toisaalta itsekritiikin poikanen kuiskailee korvaani, että "täytyisi osata kirjoittaa, ennenkuin menee julkisesti tekstejään esittelemään".  

Nyt kuitenkin innostus iski ja itsekritiikki hiljeni hetkeksi, joten täytyy takoa kun rauta on kuumaa!  Se on varmaan tämä kevättalvinen auringonpaiste, joka saa ihmisen elintoiminnot virkoamaan ja uskomaan itseensä!

Blogin nimi - Puuhatarhani

Kyllä, kyllä.  Luit aivan oikein!  

Meillä on puuhatarha, ei puutarha.  Siitäpä tämä blogin nimikin on innoituksensa saanut.  Tai voisihan sitä puuhatarhaa sillä tavanomaisella nimelläkin kutsua, mutta siellä on kyllä jatkuvasti niin paljon puuhaa, että se mielestäni oikeuttaa puuhatarha -nimen käyttöön.  Tosin näin talvella ei pihapuuhana ole kuin lumityöt, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!

Meidän puuhamaa sijaitsee neljännen ja viidennen kasvuvyöhykkeen rajamailla pienessä länsirannikon kaupungissa, ruskeaan taitetun roosan väristä omakotitaloa ympäröimässä.  Omassa positiivisesti suuntautuneessa mielessäni olen kuitenkin aina halunnut ajatella, että meidän kasvuvyöhyke on nelonen.  Mikä toisaalta ei ole estänyt kakkosvyöhykkeen kasvienkin istutusta (kasviparat!) vaihtelevin tuloksin.  Piha etelään ei aina näytä vaikuttavan kasvuolosuhteisiin niin paljoa parantavasti kuin toiveajattelu antaa itselleen uskotella.

Nuorempana en ymmärtänyt miten koukuttavaa ja mielenkiintoista puutarhan hoitaminen on.  Minusta oli aivan käsittämätöntä, että äitini tunsi jokaisen puutarhassaan kasvavan kasvin, kun minusta kaikki ne kukat ja pensaat näyttivät ihan samalta.  Mutta tässä sitä nyt ollaan, ikää 40+ ja kesää kohden puutarhahulluus vain pahenee vuosi vuodelta.  Ruusuja istuttaisin joka paikan täyteen, jos vain saisin.

Joten kun lumet sulaa, niin otanpa taas lapion ja kottikärryn esiin ja menen ulos leikkiin.  Tai siis puuhaamaan!  Vaikka joka syksy vannon itselleni, että enää en istuta uusia kasveja tai vaihtele kasvien paikkoja, silti kevään tullen puutarhamainokset saavat ajatukset rullaamaan ja niitä ei pysäytä sitten enää mikään.  Mutta nyt täytyy ensin vain kärsivällisesti odotella kevättä ja sitä lumien sulamista...  

Tässähän innostuu niin, että täytyy varoa ettei kirjoita romaania heti ensi töikseen.  Kuviakin täytyisi opetella laittamaan, tämä pelkkä teksti taitaa olla aika tylsä.  Siitä huolimatta, toivottavasti hengenheimolaiset löytävät puuhatarhailun pariin ajatuksia vaihtamaan!