Silmäyksiä puutarhan puolelle

Eipä ole tullut koko talvena käytyä pihalla niin, että olisi katsonut mitä kasveille kuuluu.  Eilen kiersin puutarhaa ympäri (siis tarvoin lumihangessa) ja yritin muistaa missä kohti oli perennoja, etten olisi tallannut niiden päältä.  Hyvin on lumihanki peittänyt kasvien ja nurmikon rajakohdat niin, ettei rajaa erota.

Lapset olivat siellä kyllä kävelleet ja pikkumäestä meille päin pulkalla laskeneetkin, joten viime kesänä istutetusta syreeniaidasta ei taida kovin paljoa olla jäljellä.  Onneksi pensaat olivat vain 30 cm:n korkuisia ja toivon, että niissä vielä keväällä näkyisi elonmerkkejä.  Voisikohan ne leikata keväällä kaikki taas lyhyeksi, jotta tuuheutuisivat heti "pienestä" pitäen?  Syreeniaita olisi niin ihana!

Tuhoja ei paljoa vielä näkynyt, ainoastaan yksi varrellinen punaviinimarjapensas oli katkennut. Tosin se oli jo aika toispuoleinen viime kesänä ja pysyi kovalla tuulella juuri ja juuri yhtenä kappaleena. Nyt se sitten menee vaihtoon ja tilalle tulee ihan normaali punaviinimarjapensas, joka toivottavasti tuottaisi enemmän niitä marjojakin.

Sisääntulossa olevat Walkerin hernepuut pysyivät tänä vuonna hyvinä, kun emme kipanneet lunta juurelle niin, että oksat olisivat jäätyneet kiinni lumeen.  Pari vuotta sitten puut halkesivat pahasti, kun oksat olivat jäätyneet lumeen kiinni ja lumen sulaessa oksat painuivat lumi-jääseoksen kanssa alaspäin halkaisten runkoa ylhäältä.  Näitä olen yrittänyt leikkauksilla saada nätin sateenvarjon muotoon, mutta tässä tulos :-)

Tässä rungollinen siilikuusi (vai oliko se pesäkuusi, nimet hieman hakusassa ja kasvimuisti ruosteessa talven jälkeen) ja kääpiövuorimänty yhdessä timanttituijien kanssa.  Tuo siilikuusi on ristitty Tikun ja Takun puuksi, kun se näyttää kesällä ihan samalta kuin piirretyissä.  Korkeuttahan tällä pikkupuulla on vähän yli metrin verran.  Kääpiövuorimänty oli jotain erikoista lajia, jolla on hopeaan vivahtavan vihreät ja tosi pörröiset isot neulaset.  Talvella siitä on suurin osa painunut lumen alla piiloon, joten kesällä se on paljon pyöreämpi kuin tässä kuvassa.

Valkokartiokuusten välissä olevat koivuangervot näyttävät kyllä näin talvisin aikamoiselta risukasalta. Onneksi ne ovat kuitenkin kesällä tosi muhkeat pensaat ja kukkiessaan upeat.

Lunta on kyllä vielä niin paljon, että tässä vaiheessa voi vain haaveilla kesästä ja etsiä ideoita muiden puutarhablogeista!