Keltaista, keltaista

Pääsiäinen ilman keltaisia tulppaaneja on kuin kevät ilman aurinkoa, yhtä tylsä ja harmaa.  Niinpä hain perjantaina illalla ABC:n myymälästä keltaisia tulppaaneja pääsiäismunien hankintareissulla.  Siellä oli tosi hyvät valikoimat keltaisia kukkia joka lähtöön.  

Aiemmin olin just saanut Sarin puutarhat -blogista tietää, että tulppaaneja täytyisi "juottaa" ennen maljakkoon laittamista ja että joidenkin tulppaanien mukana tulee ihan ohjekin asiasta.  Ostamani tulppaanit olivat Huiskulan tulppaaneita ja niinhän sieltä löytyi ohjekin, kun vain malttoi lukea :-)  

Olivat kyllä ihanan keltaisia tummassa paketissa!

Ja samat keittiön pöydällä, toisenlaisella taustalla...

Maljakkoon upotettuna ikkunalaudalla...

Melkein kiinni olevat kaihtimet eivät päästäneet auringonvaloa sisälle juuri ollenkaan.  Tunnelma muuttui valoisammaksi kun kaihtimet nosti ylös.

Ulkoterassilla on jo pihakeinu koottuna, joten auringosta nauttiminen on enää itsestä kiinni!  

Kyllä tuo aurinko luntakin sulattaa nyt oikein vauhdilla kun päivisin on lämpötila jopa plussan puolella.  Tässä alkaa odottaa niiden 130 keltaisen tulppaanisipulin kohtaloa, jotka istutin maan ollessa jo hieman kohmeessa tuija-aidan edustalle pihatien varteen.  

Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!  

Silmäyksiä puutarhan puolelle

Eipä ole tullut koko talvena käytyä pihalla niin, että olisi katsonut mitä kasveille kuuluu.  Eilen kiersin puutarhaa ympäri (siis tarvoin lumihangessa) ja yritin muistaa missä kohti oli perennoja, etten olisi tallannut niiden päältä.  Hyvin on lumihanki peittänyt kasvien ja nurmikon rajakohdat niin, ettei rajaa erota.

Lapset olivat siellä kyllä kävelleet ja pikkumäestä meille päin pulkalla laskeneetkin, joten viime kesänä istutetusta syreeniaidasta ei taida kovin paljoa olla jäljellä.  Onneksi pensaat olivat vain 30 cm:n korkuisia ja toivon, että niissä vielä keväällä näkyisi elonmerkkejä.  Voisikohan ne leikata keväällä kaikki taas lyhyeksi, jotta tuuheutuisivat heti "pienestä" pitäen?  Syreeniaita olisi niin ihana!

Tuhoja ei paljoa vielä näkynyt, ainoastaan yksi varrellinen punaviinimarjapensas oli katkennut. Tosin se oli jo aika toispuoleinen viime kesänä ja pysyi kovalla tuulella juuri ja juuri yhtenä kappaleena. Nyt se sitten menee vaihtoon ja tilalle tulee ihan normaali punaviinimarjapensas, joka toivottavasti tuottaisi enemmän niitä marjojakin.

Sisääntulossa olevat Walkerin hernepuut pysyivät tänä vuonna hyvinä, kun emme kipanneet lunta juurelle niin, että oksat olisivat jäätyneet kiinni lumeen.  Pari vuotta sitten puut halkesivat pahasti, kun oksat olivat jäätyneet lumeen kiinni ja lumen sulaessa oksat painuivat lumi-jääseoksen kanssa alaspäin halkaisten runkoa ylhäältä.  Näitä olen yrittänyt leikkauksilla saada nätin sateenvarjon muotoon, mutta tässä tulos :-)

Tässä rungollinen siilikuusi (vai oliko se pesäkuusi, nimet hieman hakusassa ja kasvimuisti ruosteessa talven jälkeen) ja kääpiövuorimänty yhdessä timanttituijien kanssa.  Tuo siilikuusi on ristitty Tikun ja Takun puuksi, kun se näyttää kesällä ihan samalta kuin piirretyissä.  Korkeuttahan tällä pikkupuulla on vähän yli metrin verran.  Kääpiövuorimänty oli jotain erikoista lajia, jolla on hopeaan vivahtavan vihreät ja tosi pörröiset isot neulaset.  Talvella siitä on suurin osa painunut lumen alla piiloon, joten kesällä se on paljon pyöreämpi kuin tässä kuvassa.

Valkokartiokuusten välissä olevat koivuangervot näyttävät kyllä näin talvisin aikamoiselta risukasalta. Onneksi ne ovat kuitenkin kesällä tosi muhkeat pensaat ja kukkiessaan upeat.

Lunta on kyllä vielä niin paljon, että tässä vaiheessa voi vain haaveilla kesästä ja etsiä ideoita muiden puutarhablogeista!

Te-te narsissit

Kaupat on pullollaan te-te narsisseja ja yleensä aseteltuna vielä houkuttelevasti sisäänkäynnin yhteyteen, jolloin melkein itsestään hyppivät ostoskärryyn pelkällä ajatuksen voimalla.  Näinhän minullekin kävi viikonloppuna auringon paistaessa ulkona keväisesti ja pääsiäisen lähestyessä. Nappasin kärryyn neljä ruukkua, oliskohan niissä ollut jokaisessa kuusi sipulia.

Pari päivää narsissit olivat majoittuneina läpinäkyvässä pussissa valoisalla kuistilla.  Sunnuntaina sitten innostuin istuttamaan narsissit nätimpään astiaan ja laittamaan ulos sisäänkäynnin viereen valkoisten kynttilälyhtyjen seuraan.

Keskiyöllä sitten nukkumaan mennessä yhtäkkiä muistin, että niitä narsisseja piti totutella ulkoilmaan vähitellen, aluksi muutama tunti kerrallaan.  Ulkona oli kuusi astetta pakkasta ja ensimmäinen ulkoilutus oli kestänyt kymmenen tuntia!  Reunimmaiset narsissit näyttivät hieman nuupahtaneilta, joten äkkiä koko komeus sisälle kuistille ja toivomaan parasta.

Suurin osa niistä ulkokehällä olevista narsisseista on edelleen nuokkuvaa mallia...  Taas täytyi kantapään kautta tämäkin asia muistutella mieliin.  Enpä siis ihan vielä laita narsisseja ikkunalaatikoihin!

Taas yksi puutarhailuun hurahtanut ilmoittautuu

Ulkona pakkanen paukkuu kymmenessä asteessa ja aurinko paistaa.  Vihreää on vain jääkaapissa,  

salaattina.  Kauan kaivatut auringonsäteet saa puutarhasta innostuneen ajatukset jo kevääseen, 

vaikka piha on lunta täynnä.  

Mitenkäs tässä näin kävi ?

Monena vuonna olen ajatellut kirjoittaa ajatuksiani puutarhainnostuksesta ja kasveista, mutta enpä ole vain saanut aikaiseksi ja toisaalta itsekritiikin poikanen kuiskailee korvaani, että "täytyisi osata kirjoittaa, ennenkuin menee julkisesti tekstejään esittelemään".  

Nyt kuitenkin innostus iski ja itsekritiikki hiljeni hetkeksi, joten täytyy takoa kun rauta on kuumaa!  Se on varmaan tämä kevättalvinen auringonpaiste, joka saa ihmisen elintoiminnot virkoamaan ja uskomaan itseensä!

Blogin nimi - Puuhatarhani

Kyllä, kyllä.  Luit aivan oikein!  

Meillä on puuhatarha, ei puutarha.  Siitäpä tämä blogin nimikin on innoituksensa saanut.  Tai voisihan sitä puuhatarhaa sillä tavanomaisella nimelläkin kutsua, mutta siellä on kyllä jatkuvasti niin paljon puuhaa, että se mielestäni oikeuttaa puuhatarha -nimen käyttöön.  Tosin näin talvella ei pihapuuhana ole kuin lumityöt, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!

Meidän puuhamaa sijaitsee neljännen ja viidennen kasvuvyöhykkeen rajamailla pienessä länsirannikon kaupungissa, ruskeaan taitetun roosan väristä omakotitaloa ympäröimässä.  Omassa positiivisesti suuntautuneessa mielessäni olen kuitenkin aina halunnut ajatella, että meidän kasvuvyöhyke on nelonen.  Mikä toisaalta ei ole estänyt kakkosvyöhykkeen kasvienkin istutusta (kasviparat!) vaihtelevin tuloksin.  Piha etelään ei aina näytä vaikuttavan kasvuolosuhteisiin niin paljoa parantavasti kuin toiveajattelu antaa itselleen uskotella.

Nuorempana en ymmärtänyt miten koukuttavaa ja mielenkiintoista puutarhan hoitaminen on.  Minusta oli aivan käsittämätöntä, että äitini tunsi jokaisen puutarhassaan kasvavan kasvin, kun minusta kaikki ne kukat ja pensaat näyttivät ihan samalta.  Mutta tässä sitä nyt ollaan, ikää 40+ ja kesää kohden puutarhahulluus vain pahenee vuosi vuodelta.  Ruusuja istuttaisin joka paikan täyteen, jos vain saisin.

Joten kun lumet sulaa, niin otanpa taas lapion ja kottikärryn esiin ja menen ulos leikkiin.  Tai siis puuhaamaan!  Vaikka joka syksy vannon itselleni, että enää en istuta uusia kasveja tai vaihtele kasvien paikkoja, silti kevään tullen puutarhamainokset saavat ajatukset rullaamaan ja niitä ei pysäytä sitten enää mikään.  Mutta nyt täytyy ensin vain kärsivällisesti odotella kevättä ja sitä lumien sulamista...  

Tässähän innostuu niin, että täytyy varoa ettei kirjoita romaania heti ensi töikseen.  Kuviakin täytyisi opetella laittamaan, tämä pelkkä teksti taitaa olla aika tylsä.  Siitä huolimatta, toivottavasti hengenheimolaiset löytävät puuhatarhailun pariin ajatuksia vaihtamaan!