Pieniä alkuja siellä täällä

Viikonloppuna viimeinkin pääsin pihalle sunnuntaina iltapäivällä kun sade loppui.  Perjantai ilta ja lauantai menivät ihan muussa puuhassa ja olin ajatellut, että sunnuntaina menen ulos heti aamusella ja saan olla ulkona koko päivän.  No eiköhän ilmojen haltijat ollut sitä mieltä, että nyt kasveille vettä ja veden tulo loppui vasta myöhään iltapäivällä.

Puutarhasta kuitenkin löytyi paljon ilahduttavia pieniä alkuja, joiden kasvamista tässä sitten odotellaan.

Jättipoimunlehti näyttää ainakin selvinneen talvesta hyvinkin.  Näihin ihastuin viime kesänä ikiajoiksi, kasvattavat sen verran näyttävän lehtipehkon ettei rikkakasvitkaan saa alla valoa.  Ainoa mistä en pidä on poimunlehden kukinto, mutta senhän saa aina leikattua pois...

Japanin akileijakin puskee maasta terhakkana.  Nämä istutin viime kesänä omenapuun alle kuunlinjojen muodostaman ympyrän keskelle.  Kaikki taimet näyttävät lähtevän hyvin kasvamaan.

Työkaverilta sain viime kesänä kaunokaisia ja istutin ne pionion eteen reunuskasviksi.  Ihana kasvi, vaikka ei vielä kovin kauan ole kasvukautta ollut, niin kasvi kukkii jo :-)

Alppiruusu on kärsinyt suojaamatta jättämisestä aika lailla.  Ruskeaa siellä ja ruskeaa täällä, harmittaa tosi paljon!!!  Nyt täytyy vain muistaa antaa ressukalle haaleaa vettä päivittäin, jos taivas ei huolehdi kastelusta, jotta tämä kasvi selviäisi.  Saa nähdä jaksaako tämä kukkia kun on näin kaltoin kohdeltu!

Nurmikko sai kyytiä ja yritän saada mustaherukkapensaiden ympärille peittokurjenpolvimaton.  Haaveena on, että maanpeitekasvit peittävät maan ja välissä kulkee betonikivistä (liuskekivinen olisi ihanampi, mutta paljon kalliimpi, joten unohdan..) tehty polku, jotta pääsee marjoja poimimaan.  Ajatuksissani olen haaveillut, että polkua reunustaisi vaikka päivänliljat jonossa.  En vain taida uskaltaa kaivaa näillä seuduilla enempää, koska näiden lähellä kasvaa kaksi pilvikirsikkaa ja niiden juuret ovat jokapaikassa.

Ja täällä on ihana näky, pionien alkuja!!!