Ulkona pakkanen paukkuu kymmenessä asteessa ja aurinko paistaa. Vihreää on vain jääkaapissa,
salaattina. Kauan kaivatut auringonsäteet saa puutarhasta innostuneen ajatukset jo kevääseen,
vaikka piha on lunta täynnä.
Mitenkäs tässä näin kävi ?
Monena vuonna olen ajatellut kirjoittaa ajatuksiani puutarhainnostuksesta ja kasveista, mutta enpä ole vain saanut aikaiseksi ja toisaalta itsekritiikin poikanen kuiskailee korvaani, että "täytyisi osata kirjoittaa, ennenkuin menee julkisesti tekstejään esittelemään".
Nyt kuitenkin innostus iski ja itsekritiikki hiljeni hetkeksi, joten täytyy takoa kun rauta on kuumaa! Se on varmaan tämä kevättalvinen auringonpaiste, joka saa ihmisen elintoiminnot virkoamaan ja uskomaan itseensä!
Blogin nimi - Puuhatarhani
Kyllä, kyllä. Luit aivan oikein!
Meillä on puuhatarha, ei puutarha. Siitäpä tämä blogin nimikin on innoituksensa saanut. Tai voisihan sitä puuhatarhaa sillä tavanomaisella nimelläkin kutsua, mutta siellä on kyllä jatkuvasti niin paljon puuhaa, että se mielestäni oikeuttaa puuhatarha -nimen käyttöön. Tosin näin talvella ei pihapuuhana ole kuin lumityöt, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!
Meidän puuhamaa sijaitsee neljännen ja viidennen kasvuvyöhykkeen rajamailla pienessä länsirannikon kaupungissa, ruskeaan taitetun roosan väristä omakotitaloa ympäröimässä. Omassa positiivisesti suuntautuneessa mielessäni olen kuitenkin aina halunnut ajatella, että meidän kasvuvyöhyke on nelonen. Mikä toisaalta ei ole estänyt kakkosvyöhykkeen kasvienkin istutusta (kasviparat!) vaihtelevin tuloksin. Piha etelään ei aina näytä vaikuttavan kasvuolosuhteisiin niin paljoa parantavasti kuin toiveajattelu antaa itselleen uskotella.
Nuorempana en ymmärtänyt miten koukuttavaa ja mielenkiintoista puutarhan hoitaminen on. Minusta oli aivan käsittämätöntä, että äitini tunsi jokaisen puutarhassaan kasvavan kasvin, kun minusta kaikki ne kukat ja pensaat näyttivät ihan samalta. Mutta tässä sitä nyt ollaan, ikää 40+ ja kesää kohden puutarhahulluus vain pahenee vuosi vuodelta. Ruusuja istuttaisin joka paikan täyteen, jos vain saisin.
Joten kun lumet sulaa, niin otanpa taas lapion ja kottikärryn esiin ja menen ulos leikkiin. Tai siis puuhaamaan! Vaikka joka syksy vannon itselleni, että enää en istuta uusia kasveja tai vaihtele kasvien paikkoja, silti kevään tullen puutarhamainokset saavat ajatukset rullaamaan ja niitä ei pysäytä sitten enää mikään. Mutta nyt täytyy ensin vain kärsivällisesti odotella kevättä ja sitä lumien sulamista...
Tässähän innostuu niin, että täytyy varoa ettei kirjoita romaania heti ensi töikseen. Kuviakin täytyisi opetella laittamaan, tämä pelkkä teksti taitaa olla aika tylsä. Siitä huolimatta, toivottavasti hengenheimolaiset löytävät puuhatarhailun pariin ajatuksia vaihtamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti